torstai 14. helmikuuta 2013

A year gone by

Rei odottaa huuliaan nuollen, koska pääsisi synttäriherkun kimppuun...


Melkein vuosi on mennyt edellisestä postauksesta, sekä 12.2. tuli Reillä täyteen yksi vuosi eloa maan päällä. Sen myötä ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja vähän luritellä tänne jotain. :D

Yhteiselomme on sujunut aina tähän päivään asti suht samanlaisena, mitä se on ollut aikaisemminkin. Sen verran herra on sentään rauhoittunut, ettei enää tee niin kovasti tuhoja. *köh söi tänään elukoiden namikaapin tyhjäksi köh* Eli voi edes vähän rauhallisemmin mielin tulla kotiin, kun tietää ettei aina ole joku nurkka syötynä.

Käytiin tuossa taannoin syksyllä neljän kerran pituisella arkitottelevaisuuden alkeet-kurssilla, joka oli erittäin opettavainen kokemus sekä omistajalle että koiralle. Alun vaikeuksista päästiin pikkuhiljaa(Reitä kiinnosti kaikki muu paitsi minä ja totteleminen) ja viimeisellä tunnilla tuli ohjaajilta vuolaita kehuja, että Rei on kuin aivan eri koira. Noh, kotona on yritetty enemmän ja vähemmän jatkaa saamiemme oppien ylläpitoa, muttei poitsu aivan mallioppilas edelleenkään ole. Vaikeinta tuntuu olevan lenkkeily, tai lähinnä muiden koirien kohtaaminen. Rei haluaisi tutustua jokaiseen vastaantulevaan uuteen toveriin, etenkin jos niitä pääsisi vähän.. alistamaan. Reissä on havaittavissa, pienemmillä koirialla valitettavan yleistä, isottelua ja dominointia muita koiria kohtaan. Tämähän riippuu hyvin paljon myös toisesta koirasta, toisten kanssa ollaan ihan nätisti ja muille yritetään heti näyttää mistä kana pissii. Itsehän lenkillä olen yleensä sillä mentaliteetilla matkassa, ettei pysähdytä toisten koirien kanssa kaveeraamaan(ellei sitten ole ihan tuttu ja tietää että koirat tulevat toimeen), vaan kävellään reippaasti ohitse. Välillä saa melkein kaksin käsin kiskoa. Miekkosestani en sitten tiedä, heillä tuntuu tapahtuvan kaikenlaisia kommelluksia ulkona muiden koirien kanssa, että ehkä sitten pysähtyvät tutustumaan vähän useammin kuin minä.

Toinen ongelma on koirapuistot. Niissä olisi kiva käydä, mutta.. a) siellä olevat toiset koiranomistajat ovat useimmiten mulkkuja ja b) Reitä ei saa aitauksesta ulos ennen kuin kaikki muut koirat ovat poistuneet ennen meitä. Eli reissu voi yhtäkkiä venyä useaksi tunniksi, kun Rei ei malta leikeiltään lähteä pois. Mikään nameilla tai vastaavilla houkuttelu ei vain auta. Siitä sentään on apua, jos kaverini on koiransa kanssa mukana, silloin Reikin lähtee suht helposti kun näkee että kaverikin lähtee. Eli kun ollaan kodin ulkopuolella, shibaherra aikalailla unohtaa omistajansa olemassaolon ja keskittyy kaikkeen muuhun. Tällaisissa tilanteissa iskee päin kasvoja se tosiasia, ettei minulla tunnu olevan minkäänlaista otetta tuohon koiraan. En koe sitä syvää yhteisymmärryksen ja kumppanuuden tunnetta, josta niin monet muut koiranomistajat puhuvat. Kuinka koira on niin tottelevainen, tekee aina kuten käsketään ja tulee luokse kun pyydetään. No, voin arvata etteivät omista ainakaan shibaa siinä tapauksessa. Mutta siinä se pulma onkin; tuntuu, etteivät muiden shibat ole kuten Rei. Tiedän, on ongelmia itsensä muihin vertaamisen kanssa, mutta silti.. tältä vain tuntuu. Eikö mussa vain ole tarpeeksi auktoriteettia ja kovapäisyyttä, että saisin tuon koiran kuriin. Rei toki on vielä hyvin nuori, oman arvonsa tunteva kukkoileva shibaherra, joka yrittää vaan tehdä vaikutuksen leideihin. Olen jo vakavasti harkinnut tuon pallien leikkauttamista, mutta en tiedä..

Huh, meneepä avautumiseksi. Tiedän, että maailmassa on paljon surkeampia koiranomistajia kuin minä, mutta silti sitä välillä vain tulee epätoivoinen fiilis, että enkö tosissaan ole tarpeeksi hyvä koiralleni. :(

Mutta tästä jatkellaan, läpi seuraavan vuoden, mitä ikinä se sitten tuokaan tullessaan. Yritän tässä keksiä, mitä kivaa uutta harrastusta me voitaisiin Rein kanssa aloitella. Poitsu tykkää jahdata liikkuvia asioita ja käyttää nenäänsä, että ehkä jotain jäljestämistä ainakin voisi kokeilla.
Maaliskuista Yenie's-lenkkiä Seurasaaressa 3.3. odotan innolla, näillä lenkeillä on aina niin ihana tunnelma, vähän kuin kuuluisi toiseen perheeseen. Parhaasta kennelistä saatiin maailman paras koira. :) <3

Loppuun yksi näteimmistä biiseistä(huomatkaa myös nimi!), on yksi suosikki animesarjani, josta osaksi Rein nimi on peräisin eräältä hahmolta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti