Tätä oltiin odotettu - ensimmäistä tapaamista tulevan koiranpentuni ja tämän sisarusten kanssa. 15.3. kävimme siis Tuusulassa pyörähtämässä(jos nyt 2½ tunnin käyntiä voi pyörähtämiseksi kutsua...) ja voi sitä harmia kun ei saanutkaan vielä ottaa pikkuista mukana kotiin. :D Koko käynnin ajan en vaan voinut uskoa, että tuollainen pieni shibanpoikanen tallustelisi parin viikon päästä meidän olohuoneen sanomalehdillä vuoratulla lattialla. Tätä on odotettu siitä saakka, kun kotoa Kauhajoelta pois muutin ja Bingo-koirani jäi sinne vanhempien hoivaan. Kissahan meillä jo on, ragdoll-rotuinen herra Chopin, mutta ikuisen koiraihmisen sydäntä se ei valitettavasti pysty täysin täyttämään - jotain puuttuu ja se joku on se koira. Ja tässä sitä nyt ollaan, vaikea uskoa todeksi.
Pennut ne vain nukkua tuhistelivat kun saavuttiin paikalle, piti kaikkia vähän herätellä että saisi nähdä muutakin kuin nukkuvia pötkylöitä. Välillä oltiin jaloillaan, sitten taas nukuttiin ja myöhemmin jo kovasti telmittiin keskenään, kunnes taas nukuttiin. Voi tuota koirapennun elämää!
Reaktioni pentujen ensinäkemiseen ei ollut ihan yhtä voimakas kuin silloin Bingon nähdessä(itkua ja naurua samaan aikaan), mutta olin vain häkeltynyt miten suloisia pennut oikeasti ovatkaan. Se tunne kun saat oman pikkuisen syliisi ja se napittaa hämmentyneenä tummilla silmillään... Olin myyty.
Hauska huomio oli myös, kun juuri Rei oli pennuista se, joka tuli testaamaan naskalihampaitaan mun varpaisiin - siinä vaiheessa tuli tunne, että taitaa poika tietää kehen niitä testaillaan jatkossakin... :D
Oli todella hienoa kuulla Leeneltä, pentujen kasvattajalta, kuinka nämä pennut vaikuttavat jotenkin spesiaaleilta - ovat ne kuitenkin Aiko-emon viimeiset pennut. Mutta niiden luonne ja käyttäytyminen muihin pentueisiin verrattuna on kuulemma erilaista, niin tavattoman hellyyttäviä ja helposti käsiteltäviä veijareita, jotka rauhoittuvat sillä sekunnilla kun otat ne syliin. Ja siltä kaikki vaikuttivat, Rei tosin ilmeisesti noista se "villiviikari", joka härnää ja tekee jekkuja sisaruksilleen. Ja piipittää koviten, joka ehkä toivottavasti vanhemmiten helpottaa. :D
Kaikenkaikkiaan ensitapaaminen sujui oikein mainiosti, olen muutenkin ollut todella tyytyväinen siihen miten Leene hoitaa pentuja/koiriaan ja jokaviikkoiset kuulumiset pentulaatikosta ovat olleet ihanaa luettavaa malttamattomalle odottajalle. Nappivalinta siis kaikinpuolin Yenie's-kenneli!
Pennut saivat muuten onnistuneen eläinlääkärikäynnin lisäksi viime viikolla viralliset nimetkin, jotka ovat seuraavat:
Yenie's Ichirou <- Rei
Yenie's Ichidodake
Yenie's Izayoi No Tsuki
Yenie's Inazuma Shiroi
Yenie's Ichidodake
Yenie's Izayoi No Tsuki
Yenie's Inazuma Shiroi
Kauniit nimet kaikilla ja Ichirou sopii Reiskalle mielestäni kuin nenä päähän. Saattaa olla että alan kutsua joskus poikaa myös lempinimellä Ichi - koska Rei on ihan ykkönen. ;)
Ensi viikon alussa sitten olisi tarkoitus vihdoin lähteä tarvikeostoksille, nyt kun on alennuskuponkikin hallussa ja koulun ennakkotehtävät suht valmiina. Rei saapuu kotiin siis 30.3., ensi perjantaina! Sitä odotellessa voidaan kuunnella tätä kaunista musiikkia ja miettiä, miten tärkeää olisi pitää eläimet ja luonto lähellä tässä maailmassa jossa nyt elämme. (Siinä mun sunnuntaipäivän syvät pohdinnat...)
