It's been a long time, comrade

Heti näin alkuun täytyy todeta ja pahoitella, ettei meikäläistä vain ole luotu kirjoittamaan blogia. Olen niin uskomattoman laiska päivittämään ja mitä pidempään ole kirjoittamatta, sitä pidempään se myös siitä venyy kun ajattelee sitä kirjoitettavan tekstin määrää... Kunnes sitten saan potkittua itseni kirjoittamaan, kuten tänään. Ihan näin vapun ja toukokuun kunniaksi!



Joka kerta kun juttelen vanhempieni kanssa skypessä, sieltä kysytään että onko Rei kasvanut. Kai se on, ei sitä muutosta itse vain huomaa kun katselee tuota joka päivä - paitsi sitten joku kaunis päivä, kun eksyt katsomaan kuvia jokusen viikon takaa ja toteat, että hitsi onhan se kasvanut! Reiskasta on kovaa vauhtia tulossa iso poika, eilen punnittiin ja painoa oli muistaakseni kertynyt n. 5 kiloa. :D 

Tämä kuva on pääsiäisen aikaan otettu eli n. viikko sen jälkeen kun Rei tuli meille. Olimme tuolloin kotonani käymässä Kauhajoella. Taustalla avokin koivet. :I

Aika on vierinyt kyllä todella nopeasti, ensi lauantaina Rei täyttää jo sen 12 viikkoa! Luvassa on ensi perjantaina ensimmäinen rokotus, eilen annoimme myös sen vuoksi matolääkkeen, joka meni alas ihan vastaan hankaamatta. Mukavaa että saadaan nuo rokotukset vihdoin kuntoon, sillä viikon varoajan jälkeen lähdetään sitten tekemään pidempää lenkkiä ja tutustumaan paremmin muihin koiriinkin, rokotettuihin tietysti. Tähän asti ollaan lähinnä pyöritty tuossa meidän kerrostalon lähiympäristössä, joka alkaa jo hieman kyllästyttää koiraa sekä meitä ulkoiluttajiakin - olisi niin paljon hauskempaa päästä jo pidemmälle tutkimaan uusia paikkoja, mutta juuri noiden rokotusten vuoksi ei olla oikein maltettu vielä. Tänään käytiin katsastamassa Pitkäkosken koirapuisto, ilman koiraa, ja se vaikutti erittäin hyvältä paikalta jonne voidaan Reiskaa viedä sitten jatkossa. On tuossa lähempänäkin yksi koirapuisto, mutta se on niin säälittävän pieni ettei se mene oikein kuin paremman puutteessa. Innokas ulkoilija Reistä on kyllä tullut kun alkukankeudesta päästiin ja energiaa riittää noinkin pienellä koiralla vaikka muille jaettavaksi - siitä voisi kertoa lisää meidän kissa Chopin, joka saa aina toimia Rein leikkikaverina(lue: puruleluna) kun pitää sitä ylimääräistä energiaa johonkin purkaa. Muuten pojat tulevat yhä hyvin toimeen, mitä nyt välillä leikki menee ehkä hieman raisuksia, kun purraan kokoajan korvista ja hampaat on kiinni kurkussa. :D Reillä on myös todella "ihanaksi" tavaksi kehittynyt suunnata aina tilaisuuden tullen kissan vessakopalle etsimään aarteita, joita on sitten kiva nutustaa kun muut ei näe... Ollaan tätä pyritty estämään pitämällä vessan ovea kiinni, paitsi tietty silloin kun kissa itse menee sinne asioille. Yritetty tehdä myös muutoin selväksi, ettei veskiin ole pienillä koirilla asiaa, mutta selvästi ne maukkaat pökäleet houkuttelevat aivan liikaa. Ratkaisu: tilattiin eBaysta kissalle veski, johon kuljetaan yläkautta. Ei ole koiralla enää menemistä toisten pytylle!

Chopinin ilme kertoo kaiken.

Toisiin koiriin suhtautuminen - se vähän riippuu. Reissä on kyllä selviä äijäpiirteitä, kun varsinkin muille uroksille pitää vähän murahtaa, mutta yleensä se on sellaista "haastan sinut leikkiin!"-murinaa/örinää/haukkua. Melkein 9-vuotias Bingo-koirani kanssa oli hieman ongelmia, kun toista ei ole aikoinaan kunnolla sosiaalistettu eikä ole pahemmin ollut tekemisissä toisten koirien kanssa, niin olihan siinä kuumat paikat kun tuollainen pieni adhd-pentupirpana tulee hänen reviirille. Rei aluksi Bingolle myös ihan tosissaan murisi, mutta loppujen lopuksi halusi vain leikki vanhemman sedän kanssa. Ehkä noiden suhde lämpenisi hieman jatkossa, kun pääsevät lisää tutustumaan toisiinsa.

Ystäväni Saanan australianpaimenkoira Rémystä Rei taas on saanut mitä mahtavimman leikkikaverin! Olemme nyt muutaman kerran siellä käyneet(bussilla menty pari kertaa ja hienosti osaa pikkuinen matkustaa) ja aina olisi kivaa leikkiä vaikka maailman tappiin saakka. Remille tuo ei yllättäen murissut tai haukkunut yhtään kun ensimmäisen kerran tavattiin, vaan heti oikeastaan alettiin vaan leikkiä. Voi ehkä johtua siitäkin, että molemmat ovat vielä pentuja? Tiedä häntä, mutta hyvin nuo ainakin tulevat toimeen ja isompi osaa leikkiä pienemmän kanssa todella mallikelpoisesti, mitä nyt ehkä turhan paljon päästää Reitä niskan päälle. :D Ja Reiskahan ei pidättele yhtään, antaa Remille sellaista kyytiä että välillä ihan ihmetyttää miten noin pieni voi olla niin tomera tapaus. Mutta olen kyllä aika positiivinen sen suhteen, ettei tästä koirasta mitään hirveää räyhää tule, vaan kaikkien kaveri. *fingers crossed*

Poskikarvoista on kiva vetää! Hyvän kuvan ottanut Mika. :D

Me vähän pelättiin, ettei Rei ikinä tule oppimaan nimeään, tai vähintäänkin sekoittaa sen kieltosanaan EI, mutta hyvin tuo on alkanut tunnistamaan että ketä kutsutaan kun sanotaan Rei. "Ei" on myös korvattu napakalla ä-ä!-äännähdyksellä, ettei vain tule väärinkästyksiä. :D Nameilla kohti voittoa, istu-käsky menee jo ihan ookoosti ja lenkkeilykin pikkuhiljaa sujuu paremmin. Rei on kyllä aikamoinen vetojuhta välillä ja jotenkin pitäisi saada mahtumaan sen kaaliin, ettei jokaisen vastaantulevan tai muuten vaan lähietäisyydeltä kulkevan ihmisen, koiran tms. luokse tarvitse päästä leikkimään. Rei on todella iloinen tavatessaan uusia ihmisiä ja myös vanhojakin tuttuja, aina ollaan korvat luimussa ja häntä heiluen toisen syliin tunkemassa. Myös jos joku tulee kotiovesta sisään, ollaan heti ottamassa vastaan samalla tavalla. Vain satunnaisesti muutenkin Rei haukahtaa joillekin äänille mitä ulkoa kuuluu, ääntä tuosta lähtee lähinnä leikkiessä ja ulos pyytäessä tai kun ollaan laittamassa ruokaa lautaselle. Tällä penskalla sitten onkin varmaan pohjaton mahalaukku, kun joka kerta kuulostaa siltä kuin ei olisi ikinä ennen saanut ruokaa. Eli ei tietoakaan ruokahaluttomuudesta, söisi varmaan hevosen jos saisi. Ollaan yhä syötetty tuota Royal Caninin penturuokaa, mitä kasvattajalta saatiin ja se maistuu hyvin. Jossain vaiheessa kyllä siirrytään johonkin muuhun, mutta toistaiseksi tuo menee vielä kun kerran koira syö hyvällä ruokahalulla.

Mutta sellaista, tähän hätään en keksi muuta kerrottavaa. :/ Paljon juttua varmaan olisi muutakin, mutta tässä nyt yli tunnin tätä tekstiä väännettyäni alkaa aivot lyödä tyhjää. Lupaan yrittää päivittää jatkossa tiehummin, ettei ainakaan tulisi näin pitkää väliä kuin nyt! Helpottaa minunkin kirjoittamistani, kun ei ole kerralla hirveää päivitystaakkaa niskassa, yritä siinä sitten muistella mitä kaikkea on tehty.

Loppuun vielä hyvät vapuntoivotukset ja viimeviikkoinen kuva Reiskasta! :)