Needles

Perjantaina käytiin siis ottamassa pojan ensimmäinen rokotus. Rei oli ihan tohkeissaan uudesta paikasta ja olipahan siellä asioimassa toinen koirakaverikin, jonka kanssa halusi kovasti päästä leikkimään. Pian jo kuitenkin riennettiin lääkärin pöydälle tutkittavaksi, hieman rauhallisemmin olisi voinut siinä seistä mutta kyllä sitä saatiin korvat ja hampaat pikaisesti katsottua, joissa ei mitään erikoista näkynyt, kuten olen itsekin todennut niitä tarkistaessani. Herkkupalojen avulla saatiin myös iskettyä rokotuspiikki niskaan, ei Rei huomannut yhtään mitään kun oli niin kova kiirus syödä nameja. Eli oikein hienosti meni, lääkärinkin sydämen tämä vintiö valloitti olemuksellaan ja käytöksellään. :)
Parin viikon varoajasta lääkäri puhui, mutta sanoi että ehdottomasti saa lähteä jo muihin rokotettuihin koiriin tutustumaan, ei toki vielä koirapuistoon kuitenkaan. Ehkä nyt päästäisiin tekemään edes kunnollisia lenkkejä, pojalla kun virtaa riittäisi pidemmällekin matkalle.

Samana päivänä suuntasimme myös Forssaan avokin äidin ja veljen luo kyläilemään, koira oli tietty mukana reissussa. Käytiin samalla hakemassa paikallisesta Agrimarketista Jahti&Vahti-nimistä, pennuille tarkoitettua ruokaa, jota voidaan tässä lähiaikoina koittaa syöttää tuon Royal Caninin penturuuan sijaan. Paljon kun on tätä ruokaa kehuttu hinta-laatusuhteeltaan, niin pakkohan se oli säkillinen hakea testiin. Huomasin myös perjantaina, että Rein iho on alkanut hilseillä, niin mietin saattaisiko se mahdollisesti johtua ruuasta. Ehkä jonkin öljyn lisääminen ruokaan voisi auttaa myös?
Rei sai tuolla reissulla myös avokin kummipojalta uuden lempinimen: Kinkku. :D Oli uskomattoman hauskaa, kun poika hokee "missä kinkku on?", eikä kenelläkään ollut käsitystä mistä oli tuon kinkun keksinyt.

Mainittakoon vielä, että kissa on oppinut käyttämään uutta hiekkalaatikkoaan oikein hyvin. Eli meillä ei enää huolta kissankakkojen syömisestä ja kissakin saa rauhassa tehdä tarpeitaan, kun ei ole koira selän takana kärkkymässä saalista.

It's been a long time, comrade

Heti näin alkuun täytyy todeta ja pahoitella, ettei meikäläistä vain ole luotu kirjoittamaan blogia. Olen niin uskomattoman laiska päivittämään ja mitä pidempään ole kirjoittamatta, sitä pidempään se myös siitä venyy kun ajattelee sitä kirjoitettavan tekstin määrää... Kunnes sitten saan potkittua itseni kirjoittamaan, kuten tänään. Ihan näin vapun ja toukokuun kunniaksi!



Joka kerta kun juttelen vanhempieni kanssa skypessä, sieltä kysytään että onko Rei kasvanut. Kai se on, ei sitä muutosta itse vain huomaa kun katselee tuota joka päivä - paitsi sitten joku kaunis päivä, kun eksyt katsomaan kuvia jokusen viikon takaa ja toteat, että hitsi onhan se kasvanut! Reiskasta on kovaa vauhtia tulossa iso poika, eilen punnittiin ja painoa oli muistaakseni kertynyt n. 5 kiloa. :D 

Tämä kuva on pääsiäisen aikaan otettu eli n. viikko sen jälkeen kun Rei tuli meille. Olimme tuolloin kotonani käymässä Kauhajoella. Taustalla avokin koivet. :I

Aika on vierinyt kyllä todella nopeasti, ensi lauantaina Rei täyttää jo sen 12 viikkoa! Luvassa on ensi perjantaina ensimmäinen rokotus, eilen annoimme myös sen vuoksi matolääkkeen, joka meni alas ihan vastaan hankaamatta. Mukavaa että saadaan nuo rokotukset vihdoin kuntoon, sillä viikon varoajan jälkeen lähdetään sitten tekemään pidempää lenkkiä ja tutustumaan paremmin muihin koiriinkin, rokotettuihin tietysti. Tähän asti ollaan lähinnä pyöritty tuossa meidän kerrostalon lähiympäristössä, joka alkaa jo hieman kyllästyttää koiraa sekä meitä ulkoiluttajiakin - olisi niin paljon hauskempaa päästä jo pidemmälle tutkimaan uusia paikkoja, mutta juuri noiden rokotusten vuoksi ei olla oikein maltettu vielä. Tänään käytiin katsastamassa Pitkäkosken koirapuisto, ilman koiraa, ja se vaikutti erittäin hyvältä paikalta jonne voidaan Reiskaa viedä sitten jatkossa. On tuossa lähempänäkin yksi koirapuisto, mutta se on niin säälittävän pieni ettei se mene oikein kuin paremman puutteessa. Innokas ulkoilija Reistä on kyllä tullut kun alkukankeudesta päästiin ja energiaa riittää noinkin pienellä koiralla vaikka muille jaettavaksi - siitä voisi kertoa lisää meidän kissa Chopin, joka saa aina toimia Rein leikkikaverina(lue: puruleluna) kun pitää sitä ylimääräistä energiaa johonkin purkaa. Muuten pojat tulevat yhä hyvin toimeen, mitä nyt välillä leikki menee ehkä hieman raisuksia, kun purraan kokoajan korvista ja hampaat on kiinni kurkussa. :D Reillä on myös todella "ihanaksi" tavaksi kehittynyt suunnata aina tilaisuuden tullen kissan vessakopalle etsimään aarteita, joita on sitten kiva nutustaa kun muut ei näe... Ollaan tätä pyritty estämään pitämällä vessan ovea kiinni, paitsi tietty silloin kun kissa itse menee sinne asioille. Yritetty tehdä myös muutoin selväksi, ettei veskiin ole pienillä koirilla asiaa, mutta selvästi ne maukkaat pökäleet houkuttelevat aivan liikaa. Ratkaisu: tilattiin eBaysta kissalle veski, johon kuljetaan yläkautta. Ei ole koiralla enää menemistä toisten pytylle!

Chopinin ilme kertoo kaiken.

Toisiin koiriin suhtautuminen - se vähän riippuu. Reissä on kyllä selviä äijäpiirteitä, kun varsinkin muille uroksille pitää vähän murahtaa, mutta yleensä se on sellaista "haastan sinut leikkiin!"-murinaa/örinää/haukkua. Melkein 9-vuotias Bingo-koirani kanssa oli hieman ongelmia, kun toista ei ole aikoinaan kunnolla sosiaalistettu eikä ole pahemmin ollut tekemisissä toisten koirien kanssa, niin olihan siinä kuumat paikat kun tuollainen pieni adhd-pentupirpana tulee hänen reviirille. Rei aluksi Bingolle myös ihan tosissaan murisi, mutta loppujen lopuksi halusi vain leikki vanhemman sedän kanssa. Ehkä noiden suhde lämpenisi hieman jatkossa, kun pääsevät lisää tutustumaan toisiinsa.

Ystäväni Saanan australianpaimenkoira Rémystä Rei taas on saanut mitä mahtavimman leikkikaverin! Olemme nyt muutaman kerran siellä käyneet(bussilla menty pari kertaa ja hienosti osaa pikkuinen matkustaa) ja aina olisi kivaa leikkiä vaikka maailman tappiin saakka. Remille tuo ei yllättäen murissut tai haukkunut yhtään kun ensimmäisen kerran tavattiin, vaan heti oikeastaan alettiin vaan leikkiä. Voi ehkä johtua siitäkin, että molemmat ovat vielä pentuja? Tiedä häntä, mutta hyvin nuo ainakin tulevat toimeen ja isompi osaa leikkiä pienemmän kanssa todella mallikelpoisesti, mitä nyt ehkä turhan paljon päästää Reitä niskan päälle. :D Ja Reiskahan ei pidättele yhtään, antaa Remille sellaista kyytiä että välillä ihan ihmetyttää miten noin pieni voi olla niin tomera tapaus. Mutta olen kyllä aika positiivinen sen suhteen, ettei tästä koirasta mitään hirveää räyhää tule, vaan kaikkien kaveri. *fingers crossed*

Poskikarvoista on kiva vetää! Hyvän kuvan ottanut Mika. :D

Me vähän pelättiin, ettei Rei ikinä tule oppimaan nimeään, tai vähintäänkin sekoittaa sen kieltosanaan EI, mutta hyvin tuo on alkanut tunnistamaan että ketä kutsutaan kun sanotaan Rei. "Ei" on myös korvattu napakalla ä-ä!-äännähdyksellä, ettei vain tule väärinkästyksiä. :D Nameilla kohti voittoa, istu-käsky menee jo ihan ookoosti ja lenkkeilykin pikkuhiljaa sujuu paremmin. Rei on kyllä aikamoinen vetojuhta välillä ja jotenkin pitäisi saada mahtumaan sen kaaliin, ettei jokaisen vastaantulevan tai muuten vaan lähietäisyydeltä kulkevan ihmisen, koiran tms. luokse tarvitse päästä leikkimään. Rei on todella iloinen tavatessaan uusia ihmisiä ja myös vanhojakin tuttuja, aina ollaan korvat luimussa ja häntä heiluen toisen syliin tunkemassa. Myös jos joku tulee kotiovesta sisään, ollaan heti ottamassa vastaan samalla tavalla. Vain satunnaisesti muutenkin Rei haukahtaa joillekin äänille mitä ulkoa kuuluu, ääntä tuosta lähtee lähinnä leikkiessä ja ulos pyytäessä tai kun ollaan laittamassa ruokaa lautaselle. Tällä penskalla sitten onkin varmaan pohjaton mahalaukku, kun joka kerta kuulostaa siltä kuin ei olisi ikinä ennen saanut ruokaa. Eli ei tietoakaan ruokahaluttomuudesta, söisi varmaan hevosen jos saisi. Ollaan yhä syötetty tuota Royal Caninin penturuokaa, mitä kasvattajalta saatiin ja se maistuu hyvin. Jossain vaiheessa kyllä siirrytään johonkin muuhun, mutta toistaiseksi tuo menee vielä kun kerran koira syö hyvällä ruokahalulla.

Mutta sellaista, tähän hätään en keksi muuta kerrottavaa. :/ Paljon juttua varmaan olisi muutakin, mutta tässä nyt yli tunnin tätä tekstiä väännettyäni alkaa aivot lyödä tyhjää. Lupaan yrittää päivittää jatkossa tiehummin, ettei ainakaan tulisi näin pitkää väliä kuin nyt! Helpottaa minunkin kirjoittamistani, kun ei ole kerralla hirveää päivitystaakkaa niskassa, yritä siinä sitten muistella mitä kaikkea on tehty.

Loppuun vielä hyvät vapuntoivotukset ja viimeviikkoinen kuva Reiskasta! :)

Homecoming

(Teksti kopioitu ja vähän muokattu kasvattajalle lähettämästäni sähköpostiviestistä, en jaksa samoja juttuja enää kertaalleen tänne kirjoittaa.. *laiska*)



Rei haettiin siis perjantaina 30.3. Tuusulasta tänne meille Vantaalle. Kun lähdettiin kotia kohti ajelemaan, meni se automatka oikein hyvin. Istuin Rein kanssa takapenkillä koko matkan, poitsu oli erityisen kiinnostunut jalkatilan tutkimisesta ja uloskin piti välillä kurkkia. Jonkin verran vikisi matkan alussa-keskivaiheilla, mutta lopuksi se makoili mun sylissä kaikessa rauhassa. Kotitalon pihalla kohdattiin ekat ihmiset ja naapurin koirakin, kyllä Reiskaa ihasteltiin siinä vuolaasti. :)

Sisällä sitten odotti kissa heti ovensuussa, kohtaaminen meni yllättävän hyvin - kissa oli ja on edelleen hämmentynyt koko tilanteesta, etenkin kun pentu yritti leikkiä sen kanssa niin perääntyi vaan ja ihmetteli että mitä tuo oikein tekee. On Rei jo muutamaan otteeseen saanut tassusta(ilman kynsiä toki) ja onkin selvästi jättänyt Chopinin rauhaan kun on näyttänyt ettei koiranpennun raisut leikit oikein tunnu kivalta. Kissa seuraa Reitä ja sen touhuja lähes kokoajan, etenkin nyt lauantaiaamuna se oli tiiviisti koiran lähellä ja säntäili sen perään, välillä kun Rei leikkii itsekseen tai muuta, niin kissa menee ja ohimennen napauttaa sitä tassulla tai yrittää muuten keskeyttää leikin. Yhdessä vaiheessa Chopin taas säntäsi Rein perään ja Rei murisi sille.. Saa nähdä mitä tästä tulee, visusti pidetään niitä silmällä ettei mitään satu. Toistaiseksi kyllä sietävät toisiaan. Rei on reippaasti täällä tutkinut paikkoja ja tuntuu sopeutuvan tänne kotiin ainakin hyvin. Nukkuu ja herää välillä leikkimään ja taas nukkuu, sitähän se lähinnä nyt on. Hampaita se kokeilee vähän kaikkeen, myös hieman meihin, mutta lähinnä leluihin ja kissan lempi makoilupahvilaatikkoon.. :D Kovasti on myös tunkemassa syliin ja nukkuukin välillä sylissä.

Ruokaa laitettiin perjantai-iltana klo 19-20 välillä kuppiin ja äkkiä ne sieltä katosivatkin, piti laittaa vähän lisääkin kun tuntui pieni olevan niin nälkäinen. Käytiin heti sitten ulkona, pannan ja hihnan laittaminen ei tuntunut ensin kovin miellyttävältä mutta ei se pantaa yrittänyt poiskaan ottaa. Sylissä vietiin hissillä alas ja ulkona alkoikin melkoinen tärinä, ei uskaltanut liikkua mihinkään. Ihan tuossa talon takapihalla vaan on nyt käyty, uskaltaa Rei jo hieman liikkua siellä omin neuvoin mutta kun hihnasta yrittää vähän ohjata/nykäistä, lyö se täysstopin ja vikisee. Eli hihnaan on vielä totutteleminen ja lisää rohkeutta liikkua enemmän pitää kerätä. Kakat sentään päästi heti ulos ja pissat tuli myöhemmin sisällä nätisti paperille. Yhdet pisut taisi  lauantaina aamulla tulla vahingossa alhaalla eteisessä juuri ennen ulos menoa ja keittiön muovimatolle, sekin jo kaulapanta kaulassa ulos menossa ja livahti keittiöön ennen lähtöä. 

Pe-la yön Rei vietti makuuhuoneessa sellaisessa kompostiaidoista tehdyssä isokokoisessa aitauksessa, pari-kolme kertaa herättiin vikinään/ulvontaan(kyllä jännitti aamuyöstä kun niin kova huuto lähti, että kuuluuko naapuriin...) mutta heti Rei hiljeni kun avokki vähän ärähti että hiljempaa. Vähän ennen kuutta tosiaan taisi olla niin kova nälkä, ettei siitä huudosta tullut loppua, niin odotettiin että Rei vähän hiljeni ja annettiin sitten ruokaa ja vietiin ulos. Mutta kyllä uskon nyt kun sanottiin Rein olevan se kovin piipittäjä. :D Hyvin osaa kertoa myös jos on kakkahätä, siitä plussaa.

Pääsiäisen jälkeen kokeilen mennä Rein kanssa bussilla ja käydään jossain missä vähän ihmisvilinää ja käydään kaverin luona jossa toinen koira, niin tottuu siihenkin. Pikkuhiljaa totutetaan poikaa vähän kaikkeen, eilen lauantaina se jo alkoi kulkea vapaammin pihalla ja tarpeet on tehty sinne myös, lukuunottamatta yksiä pisuja. Tänään sunnuntaina tavattiin aiemmin ulkona taas uusia ihmisiä, muita talon asukkaita, eikä Reiskaa jännittänyt ne yhtään. Koiria se yhä tuntuu hieman vieroksuvan murisemalla niille, mutta eiköhän se siitä kun enemmän päästään tutustumaan. Kovasti yritän tässä saada pientä oppimaan nimensä, tähän asti ei ole paljoa korvaakaan heilautettu kun yrittää kutsua. :D Mikähän muutenkin olisi se otollisin hetki alkaa opettamaan tuolle perusjuttuja(luoksetulo, nätisti ruuan odottaminen..), tuntuu että nyt ainakin vielä keskittymiskykyä ei löydy moiseen touhuun.

The first time I laid my eyes on you..

Tätä oltiin odotettu - ensimmäistä tapaamista tulevan koiranpentuni ja tämän sisarusten kanssa. 15.3. kävimme siis Tuusulassa pyörähtämässä(jos nyt 2½ tunnin käyntiä voi pyörähtämiseksi kutsua...) ja voi sitä harmia kun ei saanutkaan vielä ottaa pikkuista mukana kotiin. :D Koko käynnin ajan en vaan voinut uskoa, että tuollainen pieni shibanpoikanen tallustelisi parin viikon päästä meidän olohuoneen sanomalehdillä vuoratulla lattialla. Tätä on odotettu siitä saakka, kun kotoa Kauhajoelta pois muutin ja Bingo-koirani jäi sinne vanhempien hoivaan. Kissahan meillä jo on, ragdoll-rotuinen herra Chopin, mutta ikuisen koiraihmisen sydäntä se ei valitettavasti pysty täysin täyttämään - jotain puuttuu ja se joku on se koira. Ja tässä sitä nyt ollaan, vaikea uskoa todeksi.

Pennut ne vain nukkua tuhistelivat kun saavuttiin paikalle, piti kaikkia vähän herätellä että saisi nähdä muutakin kuin nukkuvia pötkylöitä. Välillä oltiin jaloillaan, sitten taas nukuttiin ja myöhemmin jo kovasti telmittiin keskenään, kunnes taas nukuttiin. Voi tuota koirapennun elämää!

Reaktioni pentujen ensinäkemiseen ei ollut ihan yhtä voimakas kuin silloin Bingon nähdessä(itkua ja naurua samaan aikaan), mutta olin vain häkeltynyt miten suloisia pennut oikeasti ovatkaan. Se tunne kun saat oman pikkuisen syliisi ja se napittaa hämmentyneenä tummilla silmillään... Olin myyty.

Hauska huomio oli myös, kun juuri Rei oli pennuista se, joka tuli testaamaan naskalihampaitaan mun varpaisiin - siinä vaiheessa tuli tunne, että taitaa poika tietää kehen niitä testaillaan jatkossakin... :D 

Oli todella hienoa kuulla Leeneltä, pentujen kasvattajalta, kuinka nämä pennut vaikuttavat jotenkin spesiaaleilta - ovat ne kuitenkin Aiko-emon viimeiset pennut. Mutta niiden luonne ja käyttäytyminen muihin pentueisiin verrattuna on kuulemma erilaista, niin tavattoman hellyyttäviä ja helposti käsiteltäviä veijareita, jotka rauhoittuvat sillä sekunnilla kun otat ne syliin. Ja siltä kaikki vaikuttivat, Rei tosin ilmeisesti noista se "villiviikari", joka härnää ja tekee jekkuja sisaruksilleen. Ja piipittää koviten, joka ehkä toivottavasti vanhemmiten helpottaa. :D

Kaikenkaikkiaan ensitapaaminen sujui oikein mainiosti, olen muutenkin ollut todella tyytyväinen siihen miten Leene hoitaa pentuja/koiriaan ja jokaviikkoiset kuulumiset pentulaatikosta ovat olleet ihanaa luettavaa malttamattomalle odottajalle. Nappivalinta siis kaikinpuolin Yenie's-kenneli!

Pennut saivat muuten onnistuneen eläinlääkärikäynnin lisäksi viime viikolla viralliset nimetkin, jotka ovat seuraavat:

Yenie's Ichirou <- Rei
Yenie's Ichidodake
Yenie's Izayoi No Tsuki
Yenie's Inazuma Shiroi

Kauniit nimet kaikilla ja Ichirou sopii Reiskalle mielestäni kuin nenä päähän. Saattaa olla että alan kutsua joskus poikaa myös lempinimellä Ichi - koska Rei on ihan ykkönen. ;)

Ensi viikon alussa sitten olisi tarkoitus vihdoin lähteä tarvikeostoksille, nyt kun on alennuskuponkikin hallussa ja koulun ennakkotehtävät suht valmiina. Rei saapuu kotiin siis 30.3., ensi perjantaina! Sitä odotellessa voidaan kuunnella tätä kaunista musiikkia ja miettiä, miten tärkeää olisi pitää eläimet ja luonto lähellä tässä maailmassa jossa nyt elämme. (Siinä mun sunnuntaipäivän syvät pohdinnat...)

About the blog

Muutama alkusana blogista. Tämä blogi luotiin yksinoikeudella tulevalle koiralleni Reille, josta voin tänne sitten vouhkata ja kertoilla pojan kasvamisesta, uusista kokemuksista ja elämästä ylipäätään.
Luvassa enemmän tai vähemmän asiaa, pyrin päivittelemään parhaani mukaan aina silloin kun siltä tuntuu. Joten tervetuloa ja nauttikaa, kuka tänne tiensä on löytänytkin. 


Kunhan saan aikaiseksi kirjoitettua, tulee välilehdillä "The Dog" ja "And His Owner" olemaan tietoa minusta ja Reiskasta.